Oltiin taas pitkästä aikaa valmennusryhmän kera Villen koulutuksessa (meille siis pitkästä aikaa, koska 2 viikkoa sitten olin töissä, eikä päästy). Ville kuvaili meitä sisukkaiksi naisiksi, kun sai porukan yrittämään parhaansa käyttämällä perinteistä käänteistä psykologiaa "Luuletteko, että ehditte muka ohjaamaan tolla tavalla?"

Tunnetustihan mulle toi on paras tsemppaustapa ja se toimi taas kerran :D! Vika rataantutustuminen suoritettiin valmentajan kannustaessa edellä mainitulla tavalla ja me lähdettiin radalle Casperin kanssa ekana koirakkona ja tehtiin mahtava nopea nolla! Jes, täydellistä! Kuka tulisi sitten seuraaviin kisoihin lannistamaan mua vastaavalla tavalla ;)?

Alkutreenit ei sujuneet ihan niin hyvin, kun jäätiin kepeille vähän jumiin. Casper  alkoi ennakoimaan ja jätti 2 viimeistä väliä pujottelematta. Oma vikahan se tietty oli, kun ajattelin jo niin kovasti sivulle lähtöä, mutta rasittavaa silti..Tämäkin kohta onnistui sitten, kun Ville sanoi "jos mä helpotan vähän" ja mä totesin "no etkä helpota, kun nyt mennään". Hehheh. Muuten vaikea takaa-kierto (suoran putken jälkeen ja este aika lailla linjassa putken kanssa) ja muutkin kohdat meni kivasti! Parasta tietty oli, että tuntui samalta kuin viime kisoissa, eli pääsin juoksemaan hyvin Casperin edelle. Selvästikin oma salainen treenimetodini nopeuden kehittämiseksi on tuottanut tulosta. No kerrottakoon se muillekin, eli tylsien tenttikirjojen luku päivästä toiseen kahvin ja karkin voimalla. Ja johan juoksu kulkee ;)!!